Mustarastas keikkui puussa laulellen iloisesti. Milli juoksi edempänä hajulta toiselle välillä taakseen vilkaisten. Ilmaa halkova nauru ja kavioiden kopina valuvat tajuntaani keskeyttäen ajatukseni.
- Hei varo, ei voi mennä lujaa kun tulee joku vastaan, ponin selässä istuva tyttö huusi ja kiskoi ponin käyntiin. Pyörällä ajava poika ei hidastanut vaan ajoi ohitseni ja pysähtyi mäen päälle.
- Mä voitin, ei sun poni kulje mihinkään, poika huusi hitusen nolon näköiselle tytölle.
- No ei voinut kun oli muitakin, tyttö sanoi hiljaa ja nypersi ohjia käsissään. Kyykistyin rapsuttamaan ponia ja juttelin sille hiljaa. Kurkkuani kuristi sen surullinen ilme, mutta pakottauduin kuulostamaan normaalilta.
- Mikä tän nimi on? kysyin, vaikka olin kyllä kuullut sen joskus.
- Se on Sulo. Isi osti sen mulle synttärilahjaksi.
- No sepä kiva, sanoin enemmän itselleni. Huomasin Millin lähteneen yksikseen eteenpäin ja lähdin perään. Omatunto kirkui korvani juuressa hevosten kohtelusta, enkä kuullut kun tyttö ja poni jatkoivat matkaa.

Mitähän tuokin luulee hevosista tietävänsä? On varmaan kateellinen kun ei saa omaa ponia. Yritin kääntää asioita omalta kannaltani paremmiksi, vaikka epäilys kaivoi sisintä. Katselin loittonevaa selkää mietteliäänä. Olihan se tavallaan totta, etten tiedä hevosista oikein mitään. Olenhan aina pärjännyt kaikkien eläinten kanssa, miksi hevonen olisi erilainen?
- Suvi, tuletko sä ollenkaan? Niko huusi kauempaa.
- No joo joo, odota hetki, sanoin. Rapsutin Sulon kaulaa ja heilautin itseni alas selästä. Sulo kavahti kosketusta ja epäröi rinnalla kulkemista.
- No eikö me mennä enää kisaa, mitä toi tollanen on? Niko marisi. En vastannut mitään vaan lähdin taluttamaan Suloa kohti kotia. Niko katsoi hetken ja polkaisi pyöränsä liikkeelle. Kyyneleet polttivat silmissä ja kurkkua kuristi. Niko ei jaksanut kauan roikkua mukana, vaan polki matkoihinsa tekopirteästi vihellellen. Selailin hajamielisesti puhelintani, teki mieli soittaa jollekin. Eikös rinnakkaisluokan Mari käy ratsastuskoululla?
- Mari.
- No, tässä on Suvi moi, mulla olis yks juttu jos sulla on hetki aikaa kuunnella. Kun sä tiedät et mulla on tää poni... Mä tota... Ajattelin vaan jos sä voisit tulla katsomaan sitä, kun.... Mä tarvisin vähän apua...