Riparikesä

Pesästä pölähtänyt savu täytti saunan ja leijui pitkälle rantaan saakka. Santtu manasi ja yritti saada tulen syttymään.
-Ootko nyt ihan varma, että selviät tosta tappamatta itseäsi ja kaikkia muita savumyrkytykseen? Otto kysyi.
- Kun kerran osaat itse tehdä kaiken ja vähän enemmänkin, voit sitten vaikka mennä pelastamaan niitä tyttöjä rannalta, jos et usko että mä selviän mistään, Santtu vastasi tunkien päänsä melkein kiinni tuleen. Kipinä osui Santtuun, ja hetkessä hiukset olivat liekeissä. Santtu ponkaisi pystyyn ja juoksi suoraa päätä järveen. Vain lokkien rääkynä rikkoi hiljaisuuden, kun Santtu seisoi vedessä palaneiden hiusten käryn leijaillessa järvellä.

**

Lokkeja puistossa

Ravintolan musiikki ylitti vaivoin kosken pauhun. Riia polki nostamatta katsettaan tiestä.
- Riia, Riia onko sun kiire johonkin? kuului huuto jostain.
- Ai Tommi, moi, Riia hiljensi pyöräänsä ja katsoi Tommin kysyviin silmiin, -ei, mulla ei ole kiire mihinkään.
Tommi katsoi suoraan Riian läpi ja puhui hiljaa.
-Riia kuule, mä tykkään susta kamalasti, mutta me muutetaan pois, Tommi sanoi anteeksipyytävän näköisenä. Riia kuuli vain korviensa kohinan ja lokkien raapivan kirkunan.