-Kaikkea roskaa sitä radioaalloille päästetäänkin, Jiri vilkaisi minuun ja vaihtoi radiokanavaa,
-No en nyt tiedä onko tää yhtään sen parempi, tuhahdin. Tusinapoppi oli vaihtunut keskusteluohjelmaan maahanmuuttajien asemasta työyhteisöissä. Jiri laittoi lisää ääntä nyökytellen muka kiinnostuneena. Yritin vaihtaa asentoa, mutta auto oli niin täyteen pakattu, ettei etupenkillekään mahtunut kunnolla. Jalkatila oli hiukan liian ahdas jaloilleni, kylmälaukulle, lohkolämmittimelle, kartalle ja satunnaisille roskille. Löin jalkani kylmälaukuun joka kerran kun yritin liikahtaa, ja polvessani alkoi olla sinertävän violetti mustelma.
-Ootko koskaan miettinyt, miten noi radion toimittajat puhuu? Jiri kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. -Luulis, että vaaditaan edes jotenkin oikeakielistä puhetta ennen kuin pääsee valtakunnallisella radiokanavalle puhumaan.
-No en ole kyllä koskaan miettinyt. Oletkos itse miettinyt miten hienoa olis jos olis vaikka CD-soitin autossa?
-No älähän äksyile, jos mun auto ei kelpaa niin herra on hyvä ja kävelee.
-En mä sillä... En mä olis päässyt mihinkään ilman sua. Istuisin koko kesän kotona kuuntelemassa miten ihanaa jossain ratsastusleirillä on ollut ja miten taloyhtiön olisi jo aika hankkia langaton verkko että saisi tehtyä työt kätevästi puutarhasta käsin.
-Niin no... Onkohan se isäs miettinyt, että voisihan se vaikka hankkia oman nettiyhteyden...