Tänään alkoi uusi jakso. Hauskintahan siinä on tietenkin uudet istumajärjestykset ja ryhmäkokoonpanot. Istuin matikan tunnilla kaveripojan vieressä, meillä oli ollut jo kaksi yhteistä tuntia ennen sitä. Hermostutimme hiukan opettajankin naureskellessamme kaikelle mitä nyt maanantai-iltapäivänä voi tulla mieleen. Sekös vasta mukaisaa.

Ystäväni oli hitusen väsynyt, ja kuulin ehkä päivän huonoimman kun hän meni hetkeksi hyvin hiljaiseksi ja mietti jotain. "Mikä ei kuulu joukkoon: alamäki,ylämäki, liukumäki..." seurasi hetken miettimis tauko. "...ja tykkimäki?" "No, kerro toki?" "Ylämäki, koska kaikki muut menee alas päin." Mitäs siihen sitten sanomaan. Se oli ihan tietoinen piikki lievästä ajatuksenkulun hitaudesta.

Tunnin aihe oli trigonometria, ja suhtatumiseni siihen oli jo valmiiksi epäilevä. Tunnin lopussa tuli aika alkaa laskea tehtäviä. Ensimmäisen teimme yhdessä ihan päässälaskuna, mutta jo seuraavassa kirjoitin yhtälön ihan oikein, mutta menin ihan lukkoon ja aloin vaan valittaa etten tajua. Ystäväni yritti selittää, mutta en vaan halunnut tajuta, ja lopulta hän tapitti minuun ja toisteli "Ei niitä tarvitse tajuta, laske vaan, kyllä sä osaat.". En saanut kuitenkaan sitä ainoastakaan tehtävää tehtyä ennen kuin tunti loppui. Keskustelimme ystäväni logiikasta vielä tunnin jälkeenkin, minun mielestäni miehet ovat itsekkäitä ja materialistisia, koska voivat käyttää jotain mitä eivät ymmärrä.

Ystäväni lähti lopulta kotiin, kun suostuin myöntämään hänen runsaat älynlahjansa ja tunnustamaan etten oikeasti ajattele miesten logiikasta niin kuin sanoin. Kuitenkin sain vielä kuittauksen siitä, miten naiset eivät koskaan osaisi mitata mitään, ja siksi trigonometria on miesten keksintöä.