Kaikki varmasti ymmärtää, että tuntuu mukavalta tuntea itsensä fiksuksi. No, omalla kohdallani siihen ei ole tilaisuutta kovin usein, koska jäädän aika lahjakkaasti ja usein. Siksi onkin poikkeuksellinen tilanne, kun eräs ystäväni(muistaakseni mainittu jossain muussakin tekstissä) totesi matikan tunnin jälkeen minun ratkaisseen yhden tehtävän varsin näppärästi.

Olen kuvitellut olevani ihan eri ulottuvuudessa kuin geometria, mutta olen siis kuitenkin tähän asti(4 oppituntia takana...) selvinnyt varsin hieniosti. Käytämme tosin ehkä muita rennompaa opiskelutapaa, jossa olennaisempaa on keskustella ja pohtia asioita kuin saada jotain paperille. Se on kuitenkin ilmeisen tehokasta, koska onnistuin ratkaisemaan yhden tehtävän huomattavasti ennen ystävääni, ja sain vielä selittää ajatukseni ennen kuin hän tajusi.

Fysiikassa saan päteä useammin, vaikka siinäkin yleensä lasken kaiken väärin ja aiheutan välillä muille hyvät naurut jäätymällä julkisesti. Vaikka tietäisin mistä puhun, itsevarmuus ei aina kuulu hyveisiini, ja monet ihmiset lannistavat hyvänkin ajatuksen koska se kuulostaa mahdottomalta. No, siskoni on yksi helposti  maanrakoon lyövä ihminen, ja huomasin sen taas eilen yrittäessäni selittää koulussa esiin tullutta juttua supermiehen mehupillistä.

Selitin asiaa vaikka kuinka kauan, ja tarvitsin kirjan auktoriteettini tueksi, mutta kerrankin olin ihan varma siitä, että olen oikeassa. Puolisen tuntia asiasta väännettyämme siskoni nousi pöydästä todeten "No, tajusin nyt mitä tarkoitit. Aika näppärää." En osannut päättää onko hienoa saada jakaa hienoja asioita, vai masentavaa kun jollakin on niin suuri auktoriteetti, ja sen lisäksi taitoa tarttua selityksessä oleviin aukkoihin.